Part 6 - Kirjoittamisesta

Tästä aiheesta mun on pitänyt kirjoittaa jo pitkään. Yllättävää kyllä, se kuuluisa kirjoittajan tyhjän paperin pelko meinasi iskeä päälle. Tästä aiheesta oli todella vaikeaa aloittaa.

Ehkäpä joku on jo saattanut huomata, että kirjoitan paljon. Oikeastaan olen aina jollain tasolla kirjoittanut, mutta todellisen sysäyksen säännölliseen kirjoittamiseen mulle antoi CMX:n laulajabasisti A. W. Yrjänän kirja nimeltä ”Päiväkirja, taiteesta ja elämästä”. Se sisältää Yrjänän päiväkirjamerkintöjä vuodesta 1995 aina vuoteen 2008 asti. Jostain kummallisesta syystä näin kirjan äidilläni ja kiinnostuin ammattitaiteilijan ajatuksista. Luin koko kirjan suhteellisen nopeasti, ja totesin, että en tule saamaan itsestäni parempaa ja sujuvampaa kirjoittajaa millään muulla tavalla kuin kirjoittamalla. Hyväksi kirjoittajaksi ei ole muuta tietä kuin kirjoittaa, kirjoittaa ja kirjoittaa. Loppujen lopuksi se on todella yksinkertaista – ei kukaan tule hyväksi soittajaksi haaveilemalla, siihen tarvitaan harjoitusta. 

Niinpä aloin kirjoittaa päiväkirjaa, joka oikeastaan on kaiken kirjoittamiseni perusta. Päiväkirjani on minulle periaatteessa se ideoiden aarrearkku, josta kaivan kaikki ideat muihin kirjoituksiin. Tämä blogi ei ole ainoa asia, jota kirjoitan päiväkirjani lisäksi. Jo mainittujen lisäksi kirjoitan myös paljon lyriikkaa englanniksi. Satunnaisen mielenhäiriön sattuessa saatan myös kirjoittaa suomenkielisiä runoja. Huvittavaa runojen kirjoittamisessa on se, että lähtökohtani siihen ovat olemattomat verrattuna muihin kirjoitustapoihin ja –tyyleihin. En ymmärrä suomenkielisestä runoudesta yhtään mitään, vaikka hallitsenkin perusasiat runojen rakenteesta. Siksi pääasiassa kirjoitankin päiväkirjaa, lyriikkaa, blogia ja kolumninpoikasia, jotka tosin olen pitänyt toistaiseksi itselläni.

Luultavasti suurin osa kirjoittamiseni peruselementeistä tulee siitä, että syystä tai toisesta olen aina lukenut paljon kirjoja. Erilaisten kerrontatapojen ja –tyylien opiskeleminen puolivahingossa on osittain savolaisten juurieni avustuksella auttanut huomattavasti minua kirjoittajana. 

Kirjoittaminen on varsinainen kaksiteräinen miekka. Toisaalta se on hirveän vapauttavaa, kun pääsee ajatuksistaan eroon. Henkilökohtaisesti ajatusten kirjoittaminen ylös auttaa minua niiden prosessoinnissa. Ne eivät pyöri mielessä ja sotke muita ajatuksia tai konkreettista toimintaa, kun olen kirjoittanut ne ulos päästäni. 

Toisaalta taas rutinoitunut kirjoittaminen tekee joskus elämän hankalaksi. Kirjoittamiseen syntynyt sisäinen motivaatio on niin voimakas, että kun ei ole mitään mistä kirjoittaa, saattaa kirjoittaa vaikka paskalla käymisestä, eikä se hyödytä ketään eikä mitään. 

Siitä syntyykin toinen ongelma. Kaikki parhaat ideat esimerkiksi lyriikoihin tai blogiteksteihin ja myös ihmisten käyttäytymiseen ja ihmismielen toimintaan liittyvät oivallukset syntyvät yleensä aivan järkyttävässä mielentilassa. Tietenkin lukemani kirjat ja muu materiaali vaikuttavat uuden idean syntymiseen, mutta lopullisen sysäyksen idean syntymiselle ja päätökselle sen kirjoittamisesta syntyvät nimenomaan niissä todellisissa aallopohjissa.

Ne aallonpohjat ovat aivan sietämättömiä mielentiloja, mutta tarvitsen niitä kirjoittamiseen, tarvitsen niitä uusiin ideoihin.

Periaatteessa kirjoitan pelkästään itseäni varten, itselleni. Osa kirjoituksista ovat ”julkisia”, osa ei. Kirjoittaminen on mulle todella tärkeä harrastus, ja siitä on muodostunut tärkeä osa omien ajatusteni prosessointia. Se on yksi osa minua, tapa käyttää ajatuksiani.