Tämä kirjoitus lähtee – ei tällä kertaa puhtaasta kateudesta – vaan puhtaasta arvostuksesta. Hyvä ystäväni Jukka Sainio on pitänyt jo hyvän aikaa englanniksi blogia ”Enhanced life?” siitä, miten hän pystyy toteuttamaan nepalilaisen onnellisuuden tantran ohjeita omassa elämässään ja siten mahdollisesti vaikuttamaan oman elämänsä laatuun. Nyt Jukka pyysi minua pieneen blogien väliseen keskusteluun, ja aion pyöritellä näin sairaslomani ratoksi nyt muutamia ajatuksia yhteen tantran ohjeeseen liittyen.
Ohjeita on yhteensä 45. Pääosa niistä oli erittäin hyviä, joten ymmärrän täydellisesti, miksi Jukka valitsi juuri tämän tantran toteutettavakseen. Ohjeiden suuren määrän takia oli myös erittäin vaikeaa yritä valita jokin analysoitavaksi, sillä herkullisia ohjeita oli ainakin parikymmentä. Loppujen lopuksi päädyin kuitenkin yhteen suhteellisen selkeään, josta Jukkakin on jo ehtinyt kirjoittaa blogissaan.
Tantran yhdeksäs ohje kuuluu suomeksi näin: ”Rakasta syvästi ja kiihkeästi. Se voi myös sattua, mutta se on ainoa tapa elää elämää täydellisesti.”
Kieltämättä ohje pitää loistavasti paikkansa, mutta se on paljon monitahoisempi kuin mitä antaa ymmärtää. En tunne tantran taustoja, sillä en nopealla etsimisellä löytänyt mitään lukemisen arvoista tietoa. En ole myöskään lukenut alkuperäisiä aineistoja, mutta väitän että silti kuka tahansa voi tehdä oman tulkintansa ohjeesta ja yrittää elää sen mukaan.
Mitä on kiihkeä rakastaminen? Sitäkö, että viedään tyttöystävälle kasa lahjoja ja puoliksi tekohymyllä toivotetaan hyvää syntymäpäivää? Sitäkö, että ostetaan liput esimerkiksi leffaan ja käydään ”nyt kerrankin ton mieliksi” katsomassa jokin romanttinen komedia tai mikä tahansa elokuva. Edellä mainituissa asioissa ei toki ole mitään vikaa ja ne voivat kuulua (tai olla kuulumatta) normaaliin parisuhteeseen, mutta ne eivät anna kovin kiihkeätä kuvaa.
Kiihkeys on enemmänkin sitä, että on läsnä, elää hetkessä ja myös vähän sitoutuu toiseen. Lahjaksi voi vieläkin viedä kasan lahjoja, mutta yhtä hyvä lahja voi myös aivan hyvin olla yhdessä vietetty päivä, jolloin toinen osapuoli keskittyy parempaan puoliskoonsa täydellisesti ja osoittaa kiintymystään pitkin päivää. Siinä on jo kiihkeyttä ja syvyyttä ihan eri tavalla kuin lahjakasassa. Sitä varmaan useimmat arvostavat kuitenkin eniten.
Ohjeessa ei puhuttu mitään siitä, mitä tulisi rakastaa syvästi ja kiihkeästi. Tulisi vain rakastaa, eikä rakkautta rajattu mihinkään ahtaaseen kontekstiin. Fiksu veto, sillä rakkautensa voi kohdistaa moniin asioihin. Toisten ihmisten ja itsensä lisäksi voi rakastaa myös erilaisia asioita. Musiikkia, tanssia, kuvataidetta, kirjallisuutta; melkein mitä vaan, eikä siinä ole mitään väärää. Jotkut rakastavat jopa urheiluakin.
Mitä hyötyä on siitä, että rakastaa syvästi ja kiihkeästi? Ei siitä oikeastaan ole kuin hyötyä, mikäli pystyy hyväksymään sen riskin, että sen takia voi sattua pahastikin. Pahimmassa ihmisten välisessä tapauksessa suhteen voi rakastaa hengiltä tai jos kyseessä on yksipuolinen rakkaus, voi vastakaiuttomuus johtaa pitkälliseen masennukseen. Jotakin asiaa – kuten esimerkiksi taidetta – rakastaessa voivat asiat vyöryä niin kovaa pitkin alamäkeä, että tilanne tuhoaa koko ihmisen identiteetin, minuuden.
Mikäli sen riskin uskaltaa ottaa, elämä aukeaa ihan uudella tavalla. Kun rakastaa itseään ohjeen mainitsemalla tavalla, oma mielenterveys on niin hyvässä kunnossa, että se avaa paljon mahdollisuuksia muista välittämiselle. Joku viisashan on jossain sanonut, että rakastaakseen muita, on rakastettava ensin itseään. Kun itsensä rakastaminen on mahdollistanut muut tunnesiteet, voi esimerkiksi puolisoaan rakastaa syvästi ja kiihkeästi. Se tekee suhteesta aivan uudenlaisen. Kiihkeästi ja syvästi rakastamalla (mihin sisältyy juuri hetkessä eläminen, toiseen huomionkiinnittäminen, etc.) pari lähentyy huomattavasti keskenään ja tietynlainen jopa lapsen innostuksen tapainen kiinnostus ja ikävä toisen luo – jonka kiihkeys juuri aiheuttaa – pitää rakkauden olemassa ja hyvissä kantimissa. Väitän, että seksuaalisuus liittyy tähän vahvasti, vaikka myös keskinäinen keskustelutaito on hyvin tärkeä osa yhdessäoloa.
Erilaisia asioita rakastamalla syvästi ja kiihkeästi, niistä saa enemmän irti. Väitän, että esimerkiksi muusikko, jolle musiikki on pelkkä työkalu ja keino saada tuloja, saa musiikista paljon vähemmän irti kuin esimerkiksi pelkkä sivutoiminen harrastaja, joka kuitenkin saa musiikista huimia tunnetiloja ja eskapismia sen takia, että se on hänen intohimonsa, yksi suurimmista rakkauksistaan. Rakastamalla itseään, omia töitään ja taidettaan mikä tahansa taiteilija voi saada itsestään aivan uusia asioita irti.
Toisin sanoen ohje on täysin oikeassa. Riski, joka jo ohjeessakin mainitaan – sen todellisuudesta huolimatta – kannattaa ihan oikeasti ottaa, sillä loppujen lopuksi itsensä täysillä mukaan heittäminen on paljon kannattavampaa kuin iskun ottamisen pelkääminen ja sen takia ikään kuin säästöliekillä eläminen. Vaikka välillä tulisikin iskuja, niistä saadut vammat eivät ole pysyviä. Ne paranevat. Iskuista huolimatta on erittäin todennäköistä, että täysillä eläessä kokee enemmän, saa mitä hienoimpia muistoja ja kokee enemmän onnellisuuden hetkiä kuin edellä mainitulla säästöliekillä.
Periaatteessa koko asiaa voisi verrata autolla ajamiseen. Nopeusrajoitusten (eli kulttuurin luomien käyttäytymissääntöjen ja muiden kirjoittamattomien lakien) mukaan ajaminen kannattaa, mutta mieluummin sitä painaa kaasun pohjaan vitosvaihteella ja vähän suurentuneesta kolaririskistä huolimatta ajaa kovaa – sillä siten vauhdista ja hienoista ohituksista saa isommat kiksit. Siksi myös ajamista kannattaa tehdä itse, eikä vain katsoa sitä televisiosta.
Kiitos Jukka. Pitäisi kokeilla useampiakin tantraohjeita.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti